Ikääntyminen ja terveys

Keskeisiä faktoja

Vuosina 2015–2050 yli 60-vuotiaiden osuus maailman väestöstä lähes kaksinkertaistuu 12 prosentista 22 prosenttiin.
Vuoteen 2020 mennessä 60-vuotiaita ja sitä vanhempia on enemmän kuin alle 5-vuotiaita lapsia.
Vuonna 2050 80 prosenttia iäkkäistä ihmisistä asuu matalan ja keskitulotason maissa.
Väestön ikääntyminen on paljon nopeampaa kuin aikaisemmin.
Kaikki maat kohtaavat suuria haasteita varmistaakseen, että niiden terveys- ja sosiaalijärjestelmät ovat valmiita hyödyntämään tätä väestörakenteen muutosta.

Yleiskatsaus

Ihmiset ympäri maailmaa elävät pidempään. Nykyään useimmat ihmiset voivat odottaa elävänsä kuusikymppisiä ja sen jälkeenkin. Jokaisessa maailman maassa on kasvussa sekä ikääntyneiden koko että osuus väestöstä.
Vuoteen 2030 mennessä joka kuudes ihminen maailmassa on yli 60-vuotias. Tällä hetkellä 60-vuotiaiden ja sitä vanhemman väestön osuus kasvaa 1 miljardista vuonna 2020 1,4 miljardiin. Vuoteen 2050 mennessä 60-vuotiaiden ja sitä vanhempien väestö kaksinkertaistuu (2,1 miljardia). Yli 80-vuotiaiden määrän odotetaan kolminkertaistuvan vuosina 2020–2050 ja nousevan 426 miljoonaan.
Vaikka tämä maan väestön jakautumisen muutos kohti ikääntymistä – eli väestön ikääntymistä – alkoi korkean tulotason maista (esimerkiksi Japanissa 30 % väestöstä on jo yli 60-vuotiaita), se on nyt matalan ja keskitason. tulomaat, jotka kokevat suurimman muutoksen. Vuoteen 2050 mennessä kaksi kolmasosaa maailman yli 60-vuotiaista väestöstä asuu matala- ja keskituloisissa maissa.

Ikääntyminen selitetty

Biologisella tasolla ikääntyminen johtuu monien erilaisten molekyyli- ja soluvaurioiden kertymisestä ajan myötä. Tämä johtaa asteittaiseen fyysisen ja henkisen kapasiteetin heikkenemiseen, kasvavaan riskiin sairastua ja lopulta kuolemaan. Nämä muutokset eivät ole lineaarisia eivätkä johdonmukaisia, ja ne liittyvät vain löyhästi henkilön ikään vuosissa. Vanhemmalla iällä havaittu monimuotoisuus ei ole sattumanvaraista. Biologisten muutosten lisäksi ikääntyminen liittyy usein muihin elämänmuutoksiin, kuten eläkkeelle siirtymiseen, sopivampaan asuntoon ja ystävien ja kumppanien kuolemaan.

Yleiset ikääntymiseen liittyvät sairaudet

Yleisiä vanhemman iän sairauksia ovat kuulon heikkeneminen, kaihi ja taittovirheet, selkä- ja niskakivut ja nivelrikko, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus, diabetes, masennus ja dementia. Iän myötä ihmiset kokevat todennäköisemmin useita sairauksia samanaikaisesti.
Ikääntymiselle on ominaista myös useiden monimutkaisten terveystilojen ilmaantuminen, joita yleisesti kutsutaan geriatrisiksi oireyhtymiksi. Ne ovat usein seurausta useista taustalla olevista tekijöistä, ja niihin kuuluvat hauraus, virtsankarkailu, kaatumiset, delirium ja painehaavat.

Terveelliseen ikääntymiseen vaikuttavat tekijät

Pidempi elämä tuo mukanaan mahdollisuuksia, ei vain iäkkäille ihmisille ja heidän perheilleen, vaan myös koko yhteiskunnalle. Lisävuodet tarjoavat mahdollisuuden uusiin aktiviteetteihin, kuten jatkokoulutukseen, uuteen uraan tai pitkään laiminlyötyyn intohimoon. Ikääntyneet ihmiset edistävät myös monin tavoin perhettään ja yhteisöjään. Kuitenkin näiden mahdollisuuksien ja panosten laajuus riippuu suuresti yhdestä tekijästä: terveydestä.

Todisteet viittaavat siihen, että terveenä elämisen osuus on pysynyt suurin piirtein samana, mikä viittaa siihen, että lisävuodet ovat huonossa terveydessä. Jos ihmiset voivat kokea nämä ylimääräiset elinvuodet terveinä ja jos he elävät kannustavassa ympäristössä, heidän kykynsä tehdä asioita, joita he arvostavat, ei juurikaan eroa nuoremman ihmisen kyvystä. Jos näitä lisävuosia hallitsee fyysisen ja henkisen kyvyn heikkeneminen, vaikutukset ikääntyneisiin ja yhteiskuntaan ovat kielteisempiä.

Vaikka jotkin iäkkäiden ihmisten terveydentilan vaihteluista ovat geneettisiä, suurin osa johtuu ihmisten fyysisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä – mukaan lukien heidän kodeistaan, naapurustoistaan ​​ja yhteisöistään – sekä heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, kuten sukupuolesta, etnisestä taustasta tai sosioekonomisesta asemasta. Ympäristöllä, jossa ihmiset elävät lapsina – tai jopa kehittyvinä sikiöinä – yhdistettynä heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, on pitkäaikainen vaikutus heidän ikääntymiseensä.

Fyysiset ja sosiaaliset ympäristöt voivat vaikuttaa terveyteen suoraan tai mahdollisuuksiin, päätöksiin ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttavien esteiden tai kannustimien kautta. Terveellisen käyttäytymisen ylläpitäminen koko elämän ajan, erityisesti tasapainoinen ruokavalio, säännöllinen fyysinen aktiivisuus ja tupakankäytöstä pidättäytyminen, vähentävät ei-tarttuvien sairauksien riskiä, ​​parantavat fyysistä ja henkistä suorituskykyä ja viivästävät hoitoriippuvuutta.

Tukevat fyysiset ja sosiaaliset ympäristöt mahdollistavat myös sen, että ihmiset voivat tehdä sitä, mikä heille on tärkeää, kyvyn menetyksestä huolimatta. Turvallisten ja esteetön julkisten rakennusten ja kulkuvälineiden saatavuus sekä helposti kävelevät paikat ovat esimerkkejä tukevista ympäristöistä. Ikääntymiseen liittyvää kansanterveysreaktiota kehitettäessä on tärkeää paitsi ottaa huomioon yksilölliset ja ympäristöön liittyvät lähestymistavat, jotka vähentävät ikääntymiseen liittyviä menetyksiä, vaan myös sellaisia, jotka voivat vahvistaa toipumista, sopeutumista ja psykososiaalista kasvua.

Haasteita väestön ikääntymiseen vastaamisessa

Ei ole olemassa tyypillistä vanhempaa ihmistä. Jotkut 80-vuotiaat ovat fyysisesti ja henkisesti samanlaisia ​​kuin monilla 30-vuotiailla. Toiset ihmiset kokevat huomattavaa kapasiteetin heikkenemistä paljon nuorempana. Kattavalla kansanterveystoimilla on otettava huomioon nämä laajat ikääntyneiden kokemukset ja tarpeet.

Vanhemmalla iällä havaittu monimuotoisuus ei ole sattumanvaraista. Suuri osa syntyy ihmisten fyysisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä ja näiden ympäristöjen vaikutuksista heidän mahdollisuuksiinsa ja terveyskäyttäytymiseensa. Suhdetta ympäristöömme vääristävät henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten perhe, johon synnyimme, sukupuoli ja etninen taustamme, mikä johtaa terveyteen liittyvään eriarvoisuuteen.

Ikääntyneiden ihmisten oletetaan usein olevan heikkoja tai riippuvaisia ​​ja taakka yhteiskunnalle. Kansanterveysalan ammattilaisten ja koko yhteiskunnan on puututtava näihin ja muihin ikääntyviin asenteisiin, jotka voivat johtaa syrjintään, vaikuttaa politiikan kehittämiseen ja ikääntyneiden mahdollisuuksiin kokea tervettä ikääntymistä.

Globalisaatio, teknologinen kehitys (esim. liikenteessä ja viestinnässä), kaupungistuminen, muuttoliike ja muuttuvat sukupuolinormit vaikuttavat ikääntyneiden elämään suorilla ja välillisillä tavoilla. Kansanterveystoimissa on otettava huomioon nämä nykyiset ja ennustetut suuntaukset ja laadittava politiikkaa niiden mukaisesti.

WHO:n vastaus

YK:n yleiskokous julisti vuodet 2021–2030 terveen ikääntymisen vuosikymmeneksi ja pyysi WHO:ta johtamaan täytäntöönpanoa. Terveen ikääntymisen vuosikymmen on maailmanlaajuinen yhteistyö, joka tuo yhteen hallitukset, kansalaisyhteiskunnan, kansainväliset virastot, ammattilaiset, korkeakoulut, tiedotusvälineet ja yksityisen sektorin 10 vuoden yhteiseen, katalyyttiseen ja yhteistyöhön pidempään ja terveellisempään elämään.

Vuosikymmen perustuu WHO:n maailmanlaajuiseen strategiaan ja toimintasuunnitelmaan sekä Yhdistyneiden kansakuntien Madridin kansainväliseen ikääntymistä koskevaan toimintasuunnitelmaan ja tukee YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista.

Terveen ikääntymisen vuosikymmen (2021–2030) pyrkii vähentämään terveyteen liittyvää eriarvoisuutta ja parantamaan ikääntyneiden, heidän perheidensä ja yhteisöjensä elämää yhteistoiminnalla neljällä alueella: ajattelumme, tunteemme ja toimintamme muuttaminen iän ja iän myötä; kehittää yhteisöjä tavoilla, jotka edistävät ikääntyneiden ihmisten kykyjä; henkilökeskeisten integroitujen hoito- ja perusterveydenhuoltopalvelujen tarjoaminen iäkkäille ihmisille; ja tarjota sitä tarvitseville vanhuksille mahdollisuus saada laadukasta pitkäaikaishoitoa.